sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Lähtötunnelmissa

Hei kaikki!

Olen vannonut useaan otteeseen elämässäni, että päiväni nettipäiväkirjan pitäjänä ovat nyt luetut. Niin sitä kuitenkin mieli muuttuu elämäntilanteen myötä, ja löydän taas kerran itseni ruudun äärestä kertomassa tuntojani internetin nimettömälle ihmismassalle. Tällä kertaa siihen on syynä se, että olen lähdössä kolmeksi kuukaudeksi työharjoitteluun Swazimaahan Lutheran Development Servicelle, ja niin moni ihminen oli kiinnostunut lukemaan kuulumisiani, että tämä tuntui helpoimmalta tavalta niiden kertomiseksi ystäville, tuttaville ja sukulaisille Suomessa.

En oikein osaa käsittää sitä, että olen todella lähdössä. Yhdelle päivälle riittävät sen päivän murheet, sanoi Jeesuskin, ja olen ottanut neuvon sydämeeni. Mitä sitä tänään miettimään jotakin, joka tapahtuu huomenna. Sitten kun lähtö on vielä niin pitkän prosessin tulos - hain ulkomaan työharjoitteluun koulussa jo puolitoista vuotta sitten, ja unelma vapaaehtoistyöstä tai lähetystyöstä jossakin päin Afrikkaa on kytenyt mielessä vielä paljon pidempään - se että nyt lähtö onkin näin lähellä ei oikein tavoita vielä mieltä. Se on ollut niin pitkään jossain hamassa tulevaisuudessa. Ehkä sitten huomenna lentokentällä, tai sitten kun astun koneesta ulos Johannesburgissa, tajuan olevani ihan oikeasti lähdössä. Vaikka toisaalta, eihän mitään lähtemistä ja saapumista ole edes olemassa, aina on vain tässä ja nyt jossakin. :)

Miten olen sitten valmistautunut? Rokotuksia piti ottaa aika iso kasa. Sitten ostin kivoja uusia alusvaatteita, pari uutta paitaa, tosi hienon keltaisen repun,  Rajaa Alsanean Girls of Riyadhin, Axel Munthen San Michelen ja kovan kitaralaukun, että ei tarvitse soittamista sentään lopettaa vaikka on toisella puolella maailmaa. Annoin monta pusua söpölle hippipojalle, jonka kanssa olen jakanut elämääni viime kuukausina, että niitä olisi vähän varastossa seuraavien kuukausien ajalle. Seurakunta ja raamattupiiri lähettivät minut matkaan rukousten saattelemana, mikä oli valmistautumisista tärkein. On turvallinen mieli lähteä, kun tietää että on monen ihmisen rukousten kannattelemana kokeilemassa siipiään maailmalla.

En tiedä kuinka usein kirjoitan tänne ja millaisista asioista. Enhän kovin tarkkaan edes tiedä minne olen menossa ja mitä tekemään. :) Sitten kun se selviää, voitte lukea siitä täältä. Ilahdun myös jos kerrotte välillä omia kuulumisianne minulle vaikka sähköpostin välityksellä. Suomalaiset kännykkäliittymät kun eivät Swazimaassa toimi. Vastailen niihin kuulumisiinne aina sitten kun internetin äärelle pääsen.

Rakkautta teille kaikille,
Meri

Ei kommentteja: