maanantai 29. syyskuuta 2008

Tyonakyja

Hei taas.

Viikonloppu oli kolea ja sateinen. Lampotila laski valilla alle kymmenen asteen ja korkeammalla vuoristossa ei nahnyt montaakaan metria eteenpain. Lauantaina shoppailin ja sunnuntaina menin ihastuttavan suomalaisen pariskunnan, Jukan ja Susannan, kanssa heidan kirkkoonsa kaymaan. Susanna johtaa taalla yhdistysta nimelta Havulaakson lapset (www.havulaaksonlapset.fi), jonka jarjestamaa sunnuntailounasta menimme katsomaan ja auttamaan kirkon jalkeen ja syotyamme oman lounaamme, joka tapahtui Suomen kunniakonsulaatissa, joka on samalla kahvila ja korukauppa. Havulaaksossa ruokitaan paivittain noin sata lasta. Lisaksi siella toimii esikoulu arkisin, jossa muutama meista onkin harjoittelussa. Antakaa niille rahaa jos etsitte avustuskohdetta :) Tai no antakaa kaikille muillekin! Mutta myos niille! Taalla jokainen jarjesto kamppailee rahoitusvaikeuksien kanssa.

Ensimmaista kertaa en meinannut pystya pidattamaan kyynelia. En tieda miksi se tapahtui tanaan. Ehka sita oli niin auki jumalanpalveluksen jaljilta. Halusin vaan itkea kaikkien niiden lasten surut pois. Purin kuitenkin huulta ja toin esille vain sen ilon joka sydamessa oli naiden lasten kohtaamisesta. Mina olen siella kuitenkin heita varten eivatka he minun suruani ihmettelemassa. Kaikki ne suloiset lapset, joiden elamankohtalot voi olla tosi rankkojakin. Musta tuntui etta Isa itki minussa heidan tuskaansa. Paatinkin sitten aloittaa jo heti ensi sunnuntaina kun Susanna kysyi, haluaisinko tulla pitamaan heille pyhakoulua. Kitarallekin loytyy vihdoinkin kayttoa! Kivaa paasta keskittymaan ihan vaan evankeliointityohonkin valilla. Vaikka taalla onneksi uskoaan ei tarvitse peitella muussakaan tyossa. Niin etta ei LDS:llakaan ole ongelmia loytaa tasapainoa diakonian ja julistamisen valilla. Kun ei ole toista ilman toista...

Hmm, mitahan muuta. Arki alkaa asettua paikoilleen. Tuntuu etta mulle on taalla paikka johon sovin, etta jotenkin palapelin palaset vaan loksahtavat kohdalleen. Taalla on tosi hyva olla just nyt. <3 Huomenaamulla lahden ensimmaiselle pidemmalle maaseutumatkalleni. LDS:ltakin taitaa olla vahan rahat lopussa, niin etta ne eivat ole saaneet sahkolaskua maksettua Ndzevanen toimistolla. Menen siis pariksi paivaksi paikkaan jossa ei oo sahkoa eika ilmeisesti kovin paljon vettakaan... Tasta tulee mielenkiintoista. Taskulamppu ja monta vesikanisteria vaan mukaan :)


HIV on lasna kaikkialla


Viikonlopun uutisotsikoita


Ihania paikallisia linssiluteita



Tassa on isalle ja aidille todiste siita etta olen edelleen hengissa ja hyvinvoiva. Kuvan otti uusi ystavani Saara-Maria 6v. Maa on vino, ei kuva! Vuoristossa kun ollaan.

Ei kommentteja: