lauantai 27. syyskuuta 2008

Unohdin kotiin sen mita mun piti tanne kirjoittaa. Siina luki etta toissa on tosi mahtavaa, maaseudulla eksoottista, kivaa kun paasen tekemaan tyota joka tuntuu silta etta teen oikeaa asiaa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. LDS on kaynnistelemassa nuorisotyotaan juuri ja haluaa multa vinkkeja siihen, mika on jannittavaa ja huvittavaa, tai siis niinku etta mita ma nyt voin sanoa. Mutta sitten sita valilla huomaa muiden tyota tarkastellessaan etta onhan mulla mun oma nakokulma ja se on ihan mietitty, etta osaan perustella etta miksi teen asiat niin kuin teen, ja mulla on sellaisia ideoita joita muilla ei ole. Taalla aion alkaa pitamaan kahdella maaseudun koulussa 10-12-vuotiaiden tyttojen naiseksikasvamisryhmia, oon niista tosi innoissani :). Sitten olen mukana myos orpolasten huoltajien tukiryhmassa ja leikin aids-orpojen kanssa maalla. Ja sitten viela halusin sanoa etta meilla on maailman paras siivooja, se jopa viikkaa meidan alushousut. Joka kylla on myos vahan kiusallista. En tieda pitaisiko alkaa siivoamaan itse vahan enemman ettei sen tarvitsisi jarjestaa purnukoita vessassakin ja asetella meidan hammasharjoja symmetrisesti lavuaarin kummallekin puolelle. Niin etta ne jotka toivoo etta Afrikka opettais mulle jotain kaytannon taitoja, niin turha toivo! :)

Mulla oli myos mun ensimmainen afrikkalainen ruokaelamys. Menimme tyopaikan porukan kanssa maalla teurastamolle. Luulin etta sielta vaan haettais lihat ja ne mentais toimistolle valmistamaan, mutta teurastamon takapihalla olikin grilli, jossa ne lihat paistettiin ja laitettiin isoon muovikulhoon. Toiseen kulhoon laitettiin papia, maissipuuroa, ja naista kulhoista me kaikki 15 syotiin yhdessa poydan ymparilla seisten. Se oli ihan hauskaa, paitsi etta en tiennyt mitka osat lihasta voi syoda kun syon niin harvoin pihvia. Toivottavasti ne ei tulkinneet mun eparointia siten etta en tykkais niiden ruoasta. Selitin kylla myohemmin etta ainoa kerta viimeisen kymmenen vuoden aikana kun muistan syoneeni pihvin oli kun halusin jarkyttaa kasvissyojapoikaystavaani.

Taalla ihmiset eivat tunnu syovan mitaan muuta kuin lihaa.

Tassa on muutamia kuvia. Otin tuossa aamulla hauskoja ja haluaisin jo laittaa nekin, mutta tassa nyt on muutama viikon varrelta kun ei ole kameran usb-johtoa mukana

.
Heraan aamuisin katsomaan auringonnousua


Mina ja Jonna vuoren huipulla. Taustalla nakyy Mbabanea.


Meidan hauvvat pussailee :)


Esitan tekevani ahkerasti toita aamukahvi kadessa ja sylissa kirja aids-orpojen huoltajien psykososiaalisesta tukemisesta

Ei kommentteja: